Dyykkaus ei ole rikos vaan ekoteko

Ruokahävikki on muodostunut merkittäväksi ongelmaksi länsimaissa. Maailmanlaajuisesti kaikesta tuotetusta ruuasta roskiin heitetään noin yksi kolmasosa. Tällä määrällä ruokittaisiin kaksi miljardia ihmistä.

Kello on yhdeksän illalla ja ulkona sataa. Hyvä puoli tässä säässä on, ettei ihmisiä ole paljoa liikkeellä. Minua ärsyttää, kun ihmiset katsovat tuomitsevasti, vaikka eihän siitä pitäisi välittää, sillä tiedän olevani hyvällä asialla. Laitan sormikkaat käteeni ja muovipusseja takin taskuihin. Sitten lähden toiveikkaalle iltalenkilleni. Yritän herättää mahdollisimman vähän huomiota, siksi liikun kävellen. Lenkkini pituus riippuu löytöjeni määrästä ja siitä, kuinka perusteellisesti jaksan etsiä.

Välillä homma on hyvinkin hidasta, vaikka yritänkin tehdä kaiken mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin säästän niin paljon rahaa, että teen tätä ihan mielelläni. Pussien avaaminen on ärsyttävää, mutta en halua jättää jälkeeni sotkuja. Välillä jopa lajittelen isoimpia roskia, jotka ovat päätyneet täysin väärään astiaan. Sekajäteastiat ovatkin antoisampia, sillä niistä on mahdollista löytää mitä vain. On surullista, miten huonosti ihmiset viitsivät roskansa lajitella, vaikka lähes jokaisessa taloyhtiössä sekajäte- ja kierrätysastiat ovat ihan vierekkäin.

On siis täysin absurdia, että ihmisiä kuolee nälkään päivittäin, kun samaan aikaan me heitämme täysin käyttökelpoista ruokaa roskiin. Henkeä kohden tuotamme hävikkiä keskimäärin 23 kg vuodessa, Suomessa suurin osa hävikistä syntyykin kotitalouksissa. Olemme tottuneet siihen, että ruokaa on aina saatavilla eikä jokaista ostosta tarvitse suunnitella. Kaupassa on tarjolla vuoden- ja vuorokaudenajasta riippumatta ainekset mihin vain ateriaan. Ruoka on niin halpaa, että käytämme siihen tuloistamme vain reilun 10%.

Miksi siis leipoa leipää kuivuneesta kaurapuuron jämästä kun voin paljon helpommin ostaa valmiin leivän eurolla?

Osallistuin Tankkiin, jotta pääsisin tekemään jotain konkreettista tietoisuuden lisäämiseksi nykyisen ruoantuotannon ja kulutuksen ongelmista. Ruokaan ja kestävään syömiseen perehtyessämme yhdeksi keskustelun aiheeksi nousi dyykkaus. Suuri osa porukastamme oli dyykannut, tai ainakin piti dyykkausta järkevänä keinona ehkäistä ruokahävikkiä ja vähentää omaa osaansa kulutuksesta. Dyykkaaminen on kuitenkin viime vuosina ollut otsikoissa vähän, vaikka sen merkitys ruokahävikin vähentämiseksi voisi olla merkittävä. Dyykkaaminen nimittäin on yksi ekologisimmista keinoista hankkia ruokaa, mutta silti on huonossa maineessa monestakin syystä. Se nähdään yhteiskunnallisesti kyseenalaisena. Dyykkauksen usein ajatellaan olevan likaista ja laitonta, vaikka näin ei ole.

Dyykkaaminen tarkoittaa roskiin heitettyjen asioiden keräämistä käyttöön. Ruuan lisäksi roskiksesta voi ottaa käyttöön esimerkiksi tavaroita, huonekaluja tai vaatteita. Näin dyykatun hyödykkeen elinkaari pitenee ja uutena ostamisen tarve vähenee.

Ruokahävikki on ongelma myös ilmastolle. Kuten tiedämme, ruuantuotanto on nykyisellään ylittänyt maapallon kantokyvyn rajat ja paljon syömäkelpoista ruokaa joutuu roskiin syystä tai toisesta ruokaketjun jokaisessa vaiheessa. Reilu viidennes kaikista ilmastopäästöistä syntyy ruoantuotannosta. Roskiin heitetyn ruoan tuotannosta tulleet päästöt ovat syntyneet täysin turhaan. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme päästöjen saamiseksi kuriin, mutta edelleen ruokahävikin tilanne vain pahenee. Näin ollen ruuan dyykkaaminen on todellinen ympäristöteko, sillä kerran tuhlattu ruoka saadaan käyttöön eivätkä sen tuottamiseen käytetyt resurssit mene hukkaan.

Dyykkauksen aloittaminen voi tuntua vaikealta, mutta muutaman kerran jälkeen roskisten kaivelu ei enää tunnu hassulta.

Ruoan dyykkaamista voi harjoittaa sekä kauppojen että asuntojen roskiksista. Kauppojen roskikset ovat nykyään niin tarkoin lukittuja, että taloyhtiöiden avoimet roskakatokset ovat usein helpompi vaihtoehto. Kauppojen roskiksia kannattaa hyödyntää jos siihen vain on mahdollisuus. Niissä ruoka on puhtaampaa, eikä seassa ole muuta roskaa. Taloyhtiöiden roskistakin ruokaa löytyy enemmän kuin tarpeeksi, sillä ihmiset todella heittävät täysin käyttökelpoista ruokaa pois, esimerkiksi parasta ennen -päivämäärän pelossa tai tyhjentäessään jääkaappia reissun vuoksi. Laitonta dyykkaaminen ei ole, ellei roskiksiin tarvitse murtautua. Roskiin heitetyn tavaran käyttöönotto on laillista, mutta yksityisalueelle tunkeutuminen ei. Näin ollen, ainakin oman taloyhtiön, sekä muista avoinna olevista roskiksista voi dyykata huoletta.

Ebba Ervasti, aloitteleva dyykkari

Helsingin Tankin ruokatiimi

Kuvat: Katri Vauhkonen